Talista mehiläisvahaan ja taiteeksi: eurooppalaisen kynttilän tarina
Kynttilät maailmalla, osa 1
Nykyään sytytämme kynttilän tunnelman vuoksi. Suurimman osan Euroopan historiaa kynttilä oli yksinkertaisesti ainoa tapa jatkaa töitä auringonlaskun jälkeen – ja hyvä kynttilä oli ylellisyyttä.

Roomalaiset aloittivat
Roomalaiset olivat ensimmäisiä Euroopassa, jotka tekivät oikeita kynttilöitä: kierretystä kuidusta tehty sydän kastettiin yhä uudelleen sulaan rasvaan, kunnes siihen kertyi paksu kerros. Useimmat kynttilät olivat talia eli eläinrasvaa. Se oli halpaa, mutta se savusi, haisi ja valui. Myös mehiläisvahakynttilöitä oli, mutta ne olivat kalliita ja lähinnä rikkaiden ja temppelien käytössä.
Keskiaika: vaha kirkolle, tali kotiin
Rooman valtakunnan kaaduttua lamppujen oliiviöljystä tuli pulaa Pohjois-Euroopassa, ja kynttilöistä tuli entistä tärkeämpiä. Mehiläisvaha paloi puhtaasti ja tuoksui makealta, joten se meni kirkkoihin ja luostareihin. Tavallisissa kodeissa elettiin nokisen talin kanssa.
Kynttilänvalannasta tuli oikea ammatti. Ranskassa kynttilänvalajien kilta mainitaan jo vuonna 1061. Lontoossa oli kaksi erillistä kiltaa, talikynttilöiden ja vahakynttilöiden tekijät; vahakynttiläkilta sai kuninkaallisen erioikeutensa vuonna 1484 – merkki siitä, kuinka erilaisia nämä kaksi maailmaa olivat. Noin 1400-luvulla Pariisissa otettiin käyttöön kynttilämuotit, eikä kynttilöitä enää tarvinnut kastaa kerros kerrokselta.
1700- ja 1800-luku: tiede tulee mukaan
Valaanpyynnin myötä tuli valaanpäävaha eli spermaseetti, kaskelotista saatava kova vaha, joka paloi kirkkaasti ja tasaisesti. Vuonna 1825 ranskalaiset kemistit Michel Eugène Chevreul ja Joseph-Louis Gay-Lussac patentoivat steariinin, kovan ja puhtaasti palavan rasvasta valmistetun aineen. Vuonna 1834 Joseph Morgan Manchesterista patentoi koneen, joka teki noin 1 500 kynttilää tunnissa, ja 1850-luvulta lähtien käyttöön tuli öljystä ja liuskeesta valmistettu parafiini. Yhtäkkiä hyvät kynttilät olivat kaikkien ulottuvilla.
Hehkulamppu – ja uusi elämä
Sitten tulivat öljylamppu ja vuodesta 1879 sähköinen hehkulamppu. Valoa varten kynttilöitä ei enää tarvittu. Ne eivät silti kadonneet. Ne siirtyivät ruokapöytään, ikkunalaudalle, adventtikranssiin ja kirkkoon. 1900-luvulla niistä tuli sisustusta uusine muotoineen ja väreineen, ja 1990-luvulla valmistajat alkoivat kiinnostua kasvivahoista, kuten soijasta.
Uusin luku
Tästä alkaa oma tarinamme. Riiassa sijaitsevassa pajassamme valamme soijavahaa omiin muotteihimme ja viimeistelemme jokaisen kynttilän käsin. Kynttilöissämme on enkeleitä, eläimiä, metsiä ja kasvoja – pieniä veistoksia, jotka voi pitää koristeena tai sytyttää rauhallisena iltana. Kahdentuhannen vuoden jälkeen kynttilä ei ole enää pelkkää valoa. Se voi olla taidetta.
Ensi viikolla: adventtikranssi, Lucia ja hygge – miten Saksa ja Pohjoismaat tekivät kynttilöistä osan talvea.
Lähteet: History of candle making – Wikipedia; History of candles – National Candle Association.


